Tervetuloa sivuillemme

Tervetuloa Vierailemaan Sivullemme Täältä Saatte Tietoa Aleksanteri Suuren Historiasta. Sivumme on Täynnä Tietoa.

                                     Aleksanteri Suuri Kuolee

Babylonissa Aleksanteri sairastui ystävänsä Medioksen pitämän juhlan jälkeen. Kuten tavallista, juhlan aikana oli juotu suuria määriä viiniä. Hänen vointinsa huononi nopeasti ja hän kuoli 10. kesäkuuta 323 eaa. vain 32 vuoden ikäisenä. Kuolemansyyksi on arveltu muun muassa malariaa, myrkytystä, runsaan alkoholinkäytön seurauksia  tai Länsi-Niilin viruksen aiheuttamaa aivokuumetta. Myrkytysteorian takana on esimerkiksi Curtiuksen väite siitä, että Antipatroksen poika Kassandros olisi tuonut myrkyn mukanaan Euroopasta ja että Kassandroksen veli Iollas, joka oli Aleksanterin juomanlaskija, olisi myrkyttänyt kuninkaan. Muut historioitsijat kuten Arrianos väittävät kuitenkin, ettei Aleksanteria myrkytetty.

Kuva 1. Aleksanteri Suuri kuolinvuoteellaan.

                                                         Armeija

Aleksanterin isä Filippos II oli jättänyt pojalleen hyvin koulutetun armeijan. Se koostui raskaasta ratsuväestä jonka tärkeimmät yksiköt olivat ns. toveriratsuväkeä (hetairoi). Jalkaväestä suurin osa taisteli falangimuodostelmassa ja oli varustettu pitkillä sarisa-keihäillä. Tärkeä jalkaväkiyksikkö oli myös hypaspistai ("kilvenkantajat") jotka taistelivat falangissa ja myös kevyemmin aseistettuna huonokulkuisessa maastossa. Armeijaan kuului myös kevyttä ratsuväkeä  joiden tehtäviin kuului etupäässä tiedustelu ja armeijan sivustojen suojaaminen taistelussa.

Kuva 2. aleksanteri Suuren armeija.

Persian hyökkäykseen osallistui myös noin 6 000 sotilasta Korintin liiton jäsenkaupungeista. Armeijaan kuului myös thessalialaista ratsuväkeä, jota pidettiin makedonialaisen veroisena. Samoin armeijaan kuului kevytaseistettuja joukkoja joista traakialaiset agrianit olivat kuuluisimpia.

Persian valtauksen jälkeen armeijaa laajennettiin persialaisilla joukoilla. Baktrian sotaretken aikana siihen lisättiin myös "skyyttejä" sakai-heimosta. Intian sotaretken aikana makedonialaiset muodostivat armeijasta vain kuudesosan

                                                                                                           Sotaretket Tonavalle,illyriaan ja kreikkaan

Saatuaan armeijan tuen Aleksanterin oli yritettävä saada Makedonian valtapiiriin kuuluvat kansat tunnustamaan hänet. Filippoksen murhan jälkeen Kreikan kaupunkivaltiossa alettiin valmistautua kapinaan Makedonian valtaa vastaan. Aleksanteri sai kuitenkin kreikkalaiset takaisin Makedonian valtaan ilman verenvuodatusta. Vuoden 336 eaa. lopulla Aleksanteri tunkeutui Thessaliaan armeijan kanssa. Thessalialaiset yrittivät estää häntä Tempen laakson luona. Aleksanteri kiersi thessalialaisten asemien ympäri. Tämän jälkeen thessalialaiset lopettivat vastarintansa. Aleksanteri kutsui koolle Thessalian liiton kokouksen, joka valitsi hänet johtajakseen. Myös Korintin liitto valitsi pian tämän jälkeen Aleksanterin uudeksi johtajakseen ja suunnitellun Persian sotaretken ylipäälliköksi. Tämän jälkeen Aleksanteri palasi Makedoniaan.

Vuoden 335 eaa. keväällä Aleksanteri johti makedonialaiset Traakiaan, jossa oli syntynyt kapinoita Filippoksen kuoleman jälkeen. Aleksanterin päätavoite oli Tonavan varrella sijainnut triballien kuningaskunta. Triballit olivat vastustaneet aikanaan Filipposta ja he eivät olleet koskaan joutuneet kokonaan Makedonian vallan alle. Myös useat Traakian heimot eivät olleet täysin Makedonian hallinnassa. Sotaretken päätavoite oli voimannäyttö. Traakian sotaretkelle Aleksanteri otti mukaansa ehkä 15 000 sotilasta, etupäässä makedonialaisia. Traakialaiset yrittivät pysäyttää Aleksanterin etenemisen eräässä solassa. Vihollinen vyörytti makedonialaisten päälle täyteen lastattuja vaunuja, mutta nämä eivät aiheuttaneet suurempaa vahinkoa. Agrianien ja hypaspistien tekemä rynnäkkö mursi lopulta traakialaisten asemat. Muutaman päivän marssietäisyydellä Tonavasta Aleksanterin armeija kohtasi ja kukisti triballien armeijan. Triballit pakenivat perheineen Tonavassa sijaitsevaan saareen, jonka valtaaminen osoittautui liian vaikeaksi. Samalla Tonavan toiselle rannalle saapui getien heimon armeija. Aleksanteri ylitti joen, ryösti getien maita ja heidän pääkaupunkinsa. Getit eivät alkaneet taisteluun makedonialaisia vastaan. Palattuaan Tonavalle Aleksanteri uhrasi Zeulle, Herakleelle ja Tonavalle. Näiden tapahtumien jälkeen Aleksanterin luokse saapui lähettiläitä, muun muassa triballien kuninkaalta. Triballeista tuli Makedonian liittolaisia, ja he lähettivät muun muassa joukkoja Aleksanterin mukaan Persian sotaretkelle.

Ollessaan paluumatkalla Makedoniaan Aleksanteri sai kuulla, että illyrialaisten dardanit valmistelivat hyökkäystä Makedoniaan. Aleksanteri toimi hänelle tyypillisellä räväkkyydellä ja marssi suoraan illyrialaisia vastaan. Dardanien kuningas Kleitos oli jo vallannut linnoituksen Lynkestiksessä. Aleksanteri pääsi paikalle ennen kun Kleitoksen liittolaiset taulantit pääsivät paikalle. Aleksanteri aloitti linnoituksen piirityksen, mutta kun taulantit saapuivat paikalle oli hänen pakko perääntyä. Makedonialaisen falangin vankan kurin ansiosta armeija pääsi vetäytymään ilman tappioita. Pari yötä vetäytymisen jälkeen Aleksanteri teki uhkarohkean yöhyökkäyksen ja ajoi illyrialaiset pakosalle.

Tekstilähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Suuri

Kuvalähteet: